Kesken elon hektisen / poimi silmä näyn sen / Söit suklaata suojatiellä / Perillä Itsessäs olit siellä / Ei kiire mihinkään / Ei pakoon itseään //

Toimeliaisuus on hyve. Lapsesta asti opimme tehokkuuden ilosanomaa. Ja onhan tuo myönnettävä, että itsekin saa tyydytystä isosta kasasta tehtyjä asioita, töitä ja velvollisuuksia, tai pienemmästäkin ! Mutta touhotamme toisinaan itsemme uuvuksiin yrittäessämme vastata arjen haasteisiin ja vaatimuksiin. Kun sitten joskus istahtaa ja miettii, saattaakin huomata, että itse me itsellemme kasaamme ne vaatimukset ja paineet. Ei niitä lopultakaan kukaan muu meiltä vaadi, muita ei välttämättä edes kiinnosta meidän tekemisemme - olemmeko esim. vaihtaneet pääsiäiseksi eri verhot ikkunaan :) 

Eräs hyvä ystäväni totesi tässä päivänä muutamana, että "mikäs kiire, kun on aina perillä". Aivan. Hetki on tässä, meillä kaikilla, eikä meidän tarvitse kaahottaa yhtään mihinkään. Olemme perillä, olemme olemassa. Toiminnan aika tulee, mutta luova joutilaisuus antaa eväät tulevaan toimintaan.

Pyrähdin eilen pikavisiitin Helsingissä, ja tein sen. Mutustelin kaikessa rauhassa Tupla-patukkaa ylittäessäni suojatien, enkä jäänyt mitenkään jalkoihin (tai autojen alle !) Samalla virisi mielessä monta arkista puuhaa helpottavaa ratkaisua. Kun heitämme ilmoille kysymyksen, vaikka vain mielessämme, siihen yleensä pulpahtaa vastaus jostakin odottamattomasta lähteestä. Vaikka radiossa soiva laulu saattaa kertoa kaipaamamme infon.  Seuraavan viestin menen vastaanottamaan Päijänteen laineilta ! Kuunnellaan :)

                           - T -