Jääkannen alla / Elämän koko kirjo / Mäti ja maiti / Alati vaiti / Tasaisen alla rosot / Tahdon takana taifuunit / Visusti piilossa / Järkeilyn siilossa / Vaan aukeaa railo / Auringon alla.

Tervehdys ! Kun Rakas Päijänne veti jäätakin tiukasti harteilleen, tyrehtyi samalla kirjoitusvirta ainakin tällä suunnalla. Vaan nyt kevään korvalla tuo sanojen salpa on murrettu, sanatseisauttava loitsu purettu ...

Keväisen oheneva jääpeite tekee haaveelliseksi, kenet milläkin tavalla ! Ken suunnittelee kalastuskunnissa tulevan vuoden kalanpoikasistutuksia, kenen katse taas hyväilee tyhjinä pönöttäviä puhallettavia rantaleluja, luttanaa liskokuningasta ja iloista ankkaa. Kenen askel takkuaa varaston hämäryydessä mato-onkiin ja virveleihin, ja saa hetkeksi unohtamaan silloiset kiireet ... Kuka odottelee lintujen kevätmuuttoa, luontokuvaajan sydän hyppii ensimmäisten harmaalokkien kiljaisuissa ! Ken keväthuoltaa venettään, puunaa ja kiillottaa, joku tervaa, joku raapii puisesta soutupaatista vanhaa maalia, ja vetelee uutta miranolia pintaan. Joku haaveksuu rantasaunan tuoksusta, kaartuvien koivujen lehtiverhosta veden yllä, viileästä kosketuksesta johon solahdetaan löylyn yllyttämänä ... Haaveissa kevään ja kesän riemut.

Vaan antaapa tuo Päijänne, kuten muutkin vedet, myös sangen paljon myös jääkantisena. Pilkillä moni kokee liki meditatiivisia hetkiä. Verkotkin pyytävät jään alla, ja katiskat madetta. Ja suksilla, niillä voi suhahtaa jääkannella taivas rajana ... Vesi kaikissa olomuodoissaan antaa paljon ! Kaiken. Elämän !

Ihanaa kevään odotusta t. Tanja 

Seison huikean huoneesi ovella / Koristeellinen punosköysi / pitää minut / hienovaraisesti ulkopuolella / Etten mitään rikkoisi / Ei se mitään / Paikkani ymmärrän / Kynnyksellä hymyilen / Eikä tänne asti erotu pöly tai kissankarvat //

Hyvä naapuri viereisen kalastuskunnan puolelta soitteli ja kertoi taas verkkonsa upeasta annista. Oli järvilohta, kuhaa ja siikaa. Välittömästi iski hinku siirrellä omiakin pyydyksiä siihen suuntaan...

Rönsyilevä mieli alkoi kiepahdella teeman ympärillä laajemminkin. Miksi me ihmiset usein ryntäämme jonnekin vain oletuksella, että aidan takana on ruoho vihreämpää ?! Monesti jonkin haaveilun kohteen katselu  ja tarkastelu "matkan päästä" kannattaa. Visualisoida, ja unelmoida siitä hitaasti nautiskellen.. hyvää kannattaa odottaa ! Ja jos kyseinen kohde sitten siinä haaveillessa ehtii haihtua taivaan tuuliin, ei se ehkä ollutkaan tarkoitettu juuri minulle. Haaveilu itsessään on arvokas matka. Jos sen matkan päässä sitten oikeasti on aarre, niin mikäs parempaa. Antaa nälän kasvaa !

Verkot pysykööt kotivesillä, kyllä se jalokala sinnekin vielä ui ;)

Sumuisen suloisia syysaikoja !   - T -

ÖINEN KASINO                    Pilvinen, uudenkuun sysiyö ! / Pelinhoitaja / jakaa aistit uusiksi / Antaa kuulon terävän / Tunnon väkevän / Hajun erittelevän / Maun - mitä ikinä ! / Mutta näön hän panttaa / kaukona tai likinä / Ei kanttaa / yön soljuva liike hellä / Ei kiire sydämellä / Huudossa joutsenten / Iholla ihmisen / on kaikki. / Jakajan käsi.

Päijänne laskeutuu syksyyn korskeista korkeuksistaan, nöyrtyy alla talven. Nyt jos koettaa laiturilta täyttää kastelukannun, saa olla jo kohtalaisen elastinen ylettyäkseen veteen. Viime yön pimeydessä kuulostelin joutsenia, jotka huutelivat rajusti läpi yön, samoin kuikat - viesteilivät toisilleen kaiketi tilannekatsauksia. Viilenevät vedet ovat kalamiehen ja -naisen ! - ilo. Verkoista alkaa taas löytyä evästä, "Ween maan viljaa", kuten tulevan viikonvaihteen sadonkorjuumessut Jyväskylässä on otsikoitu. Ja eipä aikaakaan, kun Helsingissäkin vietetään perinteiset Silakkamarkkinat, lokakuun alussa. Oktoberfest-tunnelmissa ihanaa, sykkivää syksyä !!!

- T -

Kirpeys ilman nostaa karvat / Arkeen palattu / Raavittu on ässäarvat / Taika salattu / Syksyn aallot jyhkeämmin / rantaa rakastaa / Halaa viimat väkevämmin / Antaa pakastaa //

No niin..*huok*...kaikkien aikojen kesä on takana kuin hikinen, sumea uni. Paluu todellisuuteen ja Fennoskandian realismiin lienee pakollinen. En häpeä tunnustaa, ettenkö olisi raapinut raivokkaasti casinoarpoja viimeisenä lomapäivänä ja koittanut varmistaa paratiisille jatkoa ;)  Ja vaikka silloin yritinkin muistutella itselleni, ettetkös ollutkin enemmän syksyihminen, eivät pian punoittavat omenat tuntuneet kovinkaan lohdullisilta.

Pian muuttuneisiin oloihin kuitenkin tottuu, ihminen on sopeutuvainen. Ja ehkä jokin defenssimekanismi piilee siinäkin, että vallitsevista olosuhteista alkaa välittömästi etsiskellä hyviä puolia. Paluu töihin sisältää mukavia jälleennäkemisiä. Tulen lohdullinen humina uunissa, sienet, ne omenat (!), porkkanat, koko syyssato..ja "tähkäpäiden päällä täysikuu". Airojen hankaimien kitinä, kun soutelee verkoille.. Lottovoitto on jokainen täysillä eletty ja aistittu hetki !

Iloa syysaikaan !                       - T - 

Kesken elon hektisen / poimi silmä näyn sen / Söit suklaata suojatiellä / Perillä Itsessäs olit siellä / Ei kiire mihinkään / Ei pakoon itseään //

Toimeliaisuus on hyve. Lapsesta asti opimme tehokkuuden ilosanomaa. Ja onhan tuo myönnettävä, että itsekin saa tyydytystä isosta kasasta tehtyjä asioita, töitä ja velvollisuuksia, tai pienemmästäkin ! Mutta touhotamme toisinaan itsemme uuvuksiin yrittäessämme vastata arjen haasteisiin ja vaatimuksiin. Kun sitten joskus istahtaa ja miettii, saattaakin huomata, että itse me itsellemme kasaamme ne vaatimukset ja paineet. Ei niitä lopultakaan kukaan muu meiltä vaadi, muita ei välttämättä edes kiinnosta meidän tekemisemme - olemmeko esim. vaihtaneet pääsiäiseksi eri verhot ikkunaan :) 

Eräs hyvä ystäväni totesi tässä päivänä muutamana, että "mikäs kiire, kun on aina perillä". Aivan. Hetki on tässä, meillä kaikilla, eikä meidän tarvitse kaahottaa yhtään mihinkään. Olemme perillä, olemme olemassa. Toiminnan aika tulee, mutta luova joutilaisuus antaa eväät tulevaan toimintaan.

Pyrähdin eilen pikavisiitin Helsingissä, ja tein sen. Mutustelin kaikessa rauhassa Tupla-patukkaa ylittäessäni suojatien, enkä jäänyt mitenkään jalkoihin (tai autojen alle !) Samalla virisi mielessä monta arkista puuhaa helpottavaa ratkaisua. Kun heitämme ilmoille kysymyksen, vaikka vain mielessämme, siihen yleensä pulpahtaa vastaus jostakin odottamattomasta lähteestä. Vaikka radiossa soiva laulu saattaa kertoa kaipaamamme infon.  Seuraavan viestin menen vastaanottamaan Päijänteen laineilta ! Kuunnellaan :)

                           - T -