Tulen kätkee savuseinä / Sen silti tiedän olevan / Vaikk' liekkejä viel' ei nää / tunnen roihun palavan / Taakse verhon uskallanko / kättä arkaa ojentaa / Siellä satuaarre onko / missä sydän rakastaa

Kuumuus, polttavuus ja rajut myrskyt tuntuvat nyt hallinnoivan uutisvirtaa. Surullinen ja valitettava menehtyminen saunomismittelöissä oli eilen maailman luetuin uutinen BBC:llä. Syöksyvirtaus yllätti festarikansan Porissa ja loukkaantuneita on kymmenittäin. Äärimmäiset säät, äärimmäiset ilmiöt käsi kädessä. Kun tarkastelee koko vuoden kulkua taaksepäin, olemme eläneet rajuja aikoja - ensin sinnittelimme läpi ankaran (mutta upean !) talven, ja saimmekin sitten "hyvitystä" oikein korkojen kera - kaikkien aikojen kesän. Ääriolot kirvoittavat pintaan myös sisun ja selviytymistahdon, periksiantamattomuuden, joka sitten johti tragediaan löylykilpailussa.

Tietoisena tulevan päivän lämmöstä touhuilin hommani jo aamusella, mutta ilman pienhiukkaspitoisuuksista perustamatta intouduin kuitenkin tässä iltasella haravoimaan pihasta myrskytuulien levittelemät risut & männynkävyt, ja kannatti, tuli iloa työn jäljestä vaikka osittain jäivätkin Kalevan kisat näkemättä. Rapsuttelun lomassa nostin katseeni kohti ulappaa, mutta mutta ! Ristisaaret olivat kadonneet sektorista. Venäjän metsäpalojen nostattama savukantauma veti valkean verhon maiseman poikki. Hetkittäin huomasi myös nielevänsä jotain tarkemmin määrittelemätöntä hengitysilman mukana. 

Tuo sakea esirippu liehitti ajattelemaan salaisuuksia, kätkettyjä asioita ja tunteita. Mietin hetkiä ja tilanteita, jolloin mielessä kamppailevat kutkuttava uteliaisuus, toisaalta pelko, toisaalta halu säilyttää tietty jännitys. Haluanko vetää verhon sivuun - tohdinko ? - uskallanko ?  Savun hälvetessä näkymä toki selkiintyy ja kirkastuu itsestään, mutta silloin saattaa olla roviokin jo hiipunut  ;)   Onni suosii rohkeaa ?!

                                 - T -