Seison huikean huoneesi ovella / Koristeellinen punosköysi / pitää minut / hienovaraisesti ulkopuolella / Etten mitään rikkoisi / Ei se mitään / Paikkani ymmärrän / Kynnyksellä hymyilen / Eikä tänne asti erotu pöly tai kissankarvat //

Hyvä naapuri viereisen kalastuskunnan puolelta soitteli ja kertoi taas verkkonsa upeasta annista. Oli järvilohta, kuhaa ja siikaa. Välittömästi iski hinku siirrellä omiakin pyydyksiä siihen suuntaan...

Rönsyilevä mieli alkoi kiepahdella teeman ympärillä laajemminkin. Miksi me ihmiset usein ryntäämme jonnekin vain oletuksella, että aidan takana on ruoho vihreämpää ?! Monesti jonkin haaveilun kohteen katselu  ja tarkastelu "matkan päästä" kannattaa. Visualisoida, ja unelmoida siitä hitaasti nautiskellen.. hyvää kannattaa odottaa ! Ja jos kyseinen kohde sitten siinä haaveillessa ehtii haihtua taivaan tuuliin, ei se ehkä ollutkaan tarkoitettu juuri minulle. Haaveilu itsessään on arvokas matka. Jos sen matkan päässä sitten oikeasti on aarre, niin mikäs parempaa. Antaa nälän kasvaa !

Verkot pysykööt kotivesillä, kyllä se jalokala sinnekin vielä ui ;)

Sumuisen suloisia syysaikoja !   - T -