Raivo meren / Rauha tähtien / Kuohu veren / siitä lähtien / Yhteinen.                              

Suurin piirtein noilla sanoilla onnittelin tässä taannoin ystäväpariskuntaa, joka sinetöi kiintymyksensä rantakallioiden pauhussa. Tapahtumapaikkana oli kylläkin meren ranta, tuolla länsirannikon suunnalla, mutta samaan huikeaan tunnetilaan kyllä yltää näillä Päijänteenkin rannoilla, ja kaikkialla, missä vesi väkevänä ryöppyää kiviä vasten, tervehtien pärskeillään lähelle rohjennutta.

Veden ääreen hakeudutaan monista syistä, kuka etsii kauneutta, kuka kalaa, kuka rauhaa, kuka tuulten raikkautta. Kaikkea tätä ja paljon muuta on vedellä annettavana, ja sehän siitä tekee erityisen mielenkiintoista, että se on liki aina liikkeessä ! Ja silloin, kun se ei ole - sen harvan kerran kun selkä on peilityyni - se tyyneys tasoittaa ihmisenkin tunnetaifuunit. Kuin peltinen kansi saunan vesipadan päällä se tyrmää eikä provosoi ;)  Mutta miten levoton ja kiehtova se toisinaan osaakaan olla ! Ei pysy aisoissa, ei ole hallittavissa. Ristiaallokoissa saa toisinaan soutaa ihan tosissaan päästäkseen verkoille. Uimaristakin on suloista sulautua yhteen veden kanssa, mutta sen vaarallista voimaa ei saa koskaan lakata kunnioittamasta - kuin kiihkeä tunnetila se saattaa nielaista ihmisen kokonaan. Ei ihme, että veden elementti vertautuu esimerkiksi astrologiassa juuri tunteisiin.

Yksi suunnattoman tärkeä asia on meille kaikille yhteinen: pitäkäämme vesistöistämme huolta ! Käsite "Juotavan hyvä Päijänne" kuulostaa huojentavalta, järvemme "pelastus" on, että Helsinki ottaa siitä juomavetensä. Kiitos ! Mutta vesistöjä, joista on syytä kantaa suurta huolta, meillä riittää. Eikä vähäisimpänä Itämeri !!! Pidetään rannat ja vedet puhtaina, jotta niiden ääreen voisi jatkossakin asettua valoja vannomaan ja ikuisuutta etsimään.

    - T -

Terkut, P & P ;)  !!!