Jääkannen alla / Elämän koko kirjo / Mäti ja maiti / Alati vaiti / Tasaisen alla rosot / Tahdon takana taifuunit / Visusti piilossa / Järkeilyn siilossa / Vaan aukeaa railo / Auringon alla.

Tervehdys ! Kun Rakas Päijänne veti jäätakin tiukasti harteilleen, tyrehtyi samalla kirjoitusvirta ainakin tällä suunnalla. Vaan nyt kevään korvalla tuo sanojen salpa on murrettu, sanatseisauttava loitsu purettu ...

Keväisen oheneva jääpeite tekee haaveelliseksi, kenet milläkin tavalla ! Ken suunnittelee kalastuskunnissa tulevan vuoden kalanpoikasistutuksia, kenen katse taas hyväilee tyhjinä pönöttäviä puhallettavia rantaleluja, luttanaa liskokuningasta ja iloista ankkaa. Kenen askel takkuaa varaston hämäryydessä mato-onkiin ja virveleihin, ja saa hetkeksi unohtamaan silloiset kiireet ... Kuka odottelee lintujen kevätmuuttoa, luontokuvaajan sydän hyppii ensimmäisten harmaalokkien kiljaisuissa ! Ken keväthuoltaa venettään, puunaa ja kiillottaa, joku tervaa, joku raapii puisesta soutupaatista vanhaa maalia, ja vetelee uutta miranolia pintaan. Joku haaveksuu rantasaunan tuoksusta, kaartuvien koivujen lehtiverhosta veden yllä, viileästä kosketuksesta johon solahdetaan löylyn yllyttämänä ... Haaveissa kevään ja kesän riemut.

Vaan antaapa tuo Päijänne, kuten muutkin vedet, myös sangen paljon myös jääkantisena. Pilkillä moni kokee liki meditatiivisia hetkiä. Verkotkin pyytävät jään alla, ja katiskat madetta. Ja suksilla, niillä voi suhahtaa jääkannella taivas rajana ... Vesi kaikissa olomuodoissaan antaa paljon ! Kaiken. Elämän !

Ihanaa kevään odotusta t. Tanja