Kirpeys ilman nostaa karvat / Arkeen palattu / Raavittu on ässäarvat / Taika salattu / Syksyn aallot jyhkeämmin / rantaa rakastaa / Halaa viimat väkevämmin / Antaa pakastaa //

No niin..*huok*...kaikkien aikojen kesä on takana kuin hikinen, sumea uni. Paluu todellisuuteen ja Fennoskandian realismiin lienee pakollinen. En häpeä tunnustaa, ettenkö olisi raapinut raivokkaasti casinoarpoja viimeisenä lomapäivänä ja koittanut varmistaa paratiisille jatkoa ;)  Ja vaikka silloin yritinkin muistutella itselleni, ettetkös ollutkin enemmän syksyihminen, eivät pian punoittavat omenat tuntuneet kovinkaan lohdullisilta.

Pian muuttuneisiin oloihin kuitenkin tottuu, ihminen on sopeutuvainen. Ja ehkä jokin defenssimekanismi piilee siinäkin, että vallitsevista olosuhteista alkaa välittömästi etsiskellä hyviä puolia. Paluu töihin sisältää mukavia jälleennäkemisiä. Tulen lohdullinen humina uunissa, sienet, ne omenat (!), porkkanat, koko syyssato..ja "tähkäpäiden päällä täysikuu". Airojen hankaimien kitinä, kun soutelee verkoille.. Lottovoitto on jokainen täysillä eletty ja aistittu hetki !

Iloa syysaikaan !                       - T -