...säihkyvän Päijänteen rannoilta ! Helle on saanut nyt jo vakituisen ranta-asukinkin ihanasti epävireeseen - vuorokausirytmi heittää hykerryttävästi häränpyllyä, ja sameriainen ilma tuntuu lapioitavan paksulta. Kirjoittelen täältä Kuhmoisten vesien pohjoisrajoilta, Edessalmen suulta, Keski-Päijänteeltä. Viikonvaihteen Päijänne-purjehdus tarjosi unenomaisia näkyjä, kun kaukana selällä saattoi kerralla havaita parisenkymmentäkin purjevenettä. Lämmön tuoma laiskuus sai luopumaan laskennasta sen tarkemmin.. näillä keleillä elo notkahtelee reggae-hengessä, askel keinahtaa hivenen rennommin kuin muina vuoden kuukausina :) !!! 

Vaan onhan paahdevuorokaudessa niitä aktiivisiakin hetkiä - varhainen aamu tarjoaa mainion mahdollisuuden kunnon ylläpitoon, "viileinä" tunteina (vain +24, ah..) voi kipaista terhakan lenkin, jonka huipennukseksi voi kiivetä vaikkapa Raiskasvuoren päälle ihailemaan aamuauringon armossa Päijännettä, joka välkehtii tuhansina timantteina! Huikea näkymä aukeaa Raiskasselälle ja kauas pidemmällekin. Ja luonnollisesti lenkin hiet hävitetään Päijänteessä - ihana vilvoittava pulahdus veteen, jonka senkin lämpötila on nyt trooppisen korkea. Mittaria meidän laiturilta ei löydy, ja hyvä niin. Jos vappuna, tämän kevään ensi uinnilla olisin veden lämmön tiennyt, olisin ehkä jäänyt rannalle ;) !

Luonto tarjoaa loputtomasti tarkkailtavaa, erityiseen seurantaan on päätynyt isokoskeloperheen elo ja olo. Keväällä perustetun perhosbaarin kävijämäärä on ilahduttavasti kasvanut hiljaisen kevään jälkeen helteillä, tänään paikalla pyrähti jopa neitoperho. Sudenkorennot räpistelevät tuoden tervehdyksen esihistoriallisilta ajoilta. Ja tervapääskyperheiden kirskuvasti säestetty suhahtelu taivaan sineen läpi männikön alleviivaa uskallusta ihmisenkin elämään ! Itse pomppasin vajaa vuosi sitten pois kuviosta, joka ei tyydyttänyt, ja paluumuutin kotiseudulleni 17 muualla vietetyn vuoden jälkeen. Ja sekunnin sadasosaa en ole siirtoani katunut, arkana ihmisenä kaivoin esiin rohkeuden, jota en tiennyt olevankaan.

Nyt odottamaan yön syviä tunteja, jolloin tummuus ja kuutamon uhkea raukeus houkuttelee esiin niin isoja kuin pieniä yön rapistelijoita. Ja lepakot sukkuloivat taitavasti navigoiden, siivuttaen ääneti ilmaa.. ihanaa iltaa kaikille !!!

Lopuksi runontynkä, joka syntyi tässä päivänä muutamana...

Selällään on laiturilla / Luulis ettei parempaa / Loppui voimat uimarilla / Sineen taivaan uppoaa / Tuuli pilvet lakaisee / kuin surut sielun pois / Silmät vihdoin aukaisee / ehkä sydäntäänkin vois...

Helleterkuin Tanja